Jan D. Oker-Blom

Miten näen Keskustan

Miten näen Keskustan? Näen keskustan toisaalta väheksyen ja toisaalta kadehtien.

Väheksyen tietenkin sen takia että olen helsinkiläinen ja maalla kaikki on vähän yksinkertaisempaa ja Helsingissä pidetään maalaisia vähän yksinkertaisina. Mutta hetkinen, tämähän oli ennen! Nykyään Keskusta ei ole nimeltään eikä tavoiltaan maalaisliitto. Maaseudun ja kaupunkien välillä on molemminpuolinen hyötysuhde ja ihmiset kaikkialla Suomessa ovat muuttuneet. Ajat ovat muuttuneet ja puolueenne on hienosti pysynyt vauhdissa mukana!

Kadehtien sen takia, että Keskustan kannatus edelleen on suhteellisesti samalla tasolla kuin vuonna 1962. Puolueen kannatus kaupungeissa on moninkertaistunut ja kaupunkiäänten osuus kaikista kaupungeissa annetuista äänistä on moninkertaistunut – luonnollisesti muiden puolueiden kustannuksella.

Maaseudun puolueen, keskustan kannattajista oli vuosituhannen vaihteessa noin 90 prosenttia muita ammatti- ja väestöryhmiä kuin viljelijöitä. Muutos monipuoliseksi yleispuolueeksi on ollut erittäin tehokas. Tai kaupunkeihin muuttaneiden suomalaisten arvomaailma ja mielipiteet eivät ole vaihtuneet kaupunkiin muuttamisen takia.

Keskusta voi olla yleispuolue keskellä, maailmassa jossa kehitys useimmissa maissa on johtanut entistä vahvempaan kahtiajakoon, oikeiston ja vasemmiston välillä. Keskusta on varmaankin yksi maailman parhaita esimerkkejä puolueesta, jonka luonnollinen, tai sanotaanko alkuperäinen, kannattajajoukko on rajusti pienentynyt mutta puolue on silti pysynyt miltei samansuuruisena.

Kääriäisen mukaan keskustan puoluekehitys on puhtaasti noudatellut teorioiden mukaista suuntausta yleispuolueeksi.

Jos Rkp:n kannatus yhtä lailla olisi yksi kymmenesosa meitä nyt äänestäviä suomenruotsalaisia ja yhdeksän kymmenesosaa muita niin me olisimme tämän maan ylivoimaisesti suurin puolue.

Jopa se että meitä äänestäisi kaikki ne joilla on jotain ruotsinkielisiä juuria tai suomenruotsalaisia lähisukulaisia tekisi Rkp:stä suuren puolueen.

Onko siis niin, että maalaisuus on ominaisuus joka paljon hitaammin häviää, eli kahdenkin sukupolven jälkeen huomaa vielä kadulla kenen juuret ovat ”landella”, kuin suomenruotsalaisuus, joka on kielen lisäksi kulttuuri, jopa elämäntapa? Vaikea uskoa. Keskusta on ilmeisesti pystynyt houkuttelemaan koko ajan myös uusia, muita, nuoria ja urbaaneja äänestäjiä.

Maalaisuudesta puheen olleen oli eilen radiossa haastateltuna Kiasman ”Arjen Murtumista” – näyttelystä. Siellä oli yhden virolaisen tekemä aika erikoinen taideteos.

Keppi keskellä peltoa ja kepistä köysi kiinni miehen palleihin ja mies pyörii etukenossa pellolla tämän kepin ympärillä. Toimittaja kysyi jos pidän sitä arkisena ja vastasin” En kyllä pidä tuota arkisena, mutta minähän olen Helsingistä, enkä oikein tiedä mitä maalla tapahtuu” Tästä ei toki pidä saada sen vaikutelman, että jotenkin aliarvioisin maalaisia.

Keskustan ja Rkp:n suurin ero on mielestäni vapaamielisyys. Yksinkertainen selitys sille on, että vähemmistön on oltava suvaitsevainen muita vähemmistöjä kohtaan. Hieman syvällisempi selitys sille on, että Rkp koostuu kirjavammasta joukosta ja siksi meidän on pidettävä raamit väljempinä. Lisäksi voi ehkä vielä pohtia jos monimuotoinen, vanha ruotsalainen kulttuuri aikoinaan on vaikuttanut niin paljon että se edelleen näkyy suomenruotsalaisissa?

Toisaalta ero johtuu varmaan myös Keskustasta. Maalaisromantiikka, luonto ja luonnon ehdoilla eläminen, asioita jotka eivät muutu, ja sen lisäksi uskonto, perhe ja isänmaallisuus ruokkivat konservatiivisuutta. Siteeraten EU-komissaarinne Olli Rehniä ”Liberalismiin ja maalaisliittolaisuuteen kuulu sekä yhdistäviä että erottavia tekijöitä, mutta kumpikin nojaa humanismiin”. Tämän jälkeen hän jatkaa kolumnissaan siitä, että sivistys ja henkinen kasvu ovat ihmisen korkeimpia päämääriä ja ihmisoikeuksien puolustaminen, sosiaalinen perusturva ja pyrkimys tasavertaisiin koulutusmahdollisuuksiin ovat poliittisen humanismin ilmentymiä. Kuulostaa siltä että Sdp:kin kuuluu joukkoon ja sitä ei tietenkään haluta, joten unohdetaan se. Rehellisesti sanottuna on tietenkin selvää, että kaikki puolueet ovat lähestyneet toisiaan tässä konsensuksen Suomenmaassa, jossa asiat ovat sen verran hyvin että aihetta suuriin erimielisyyksiin ei helposti synny.

Tosiasia on, että Keskusta sopii huonosti EU-parlamentin liberaaliryhmään. Ja vanha tosiasia on, että Keskusta ja Kokoomus eivät pysty yhteistyöhön, ehkä Keskusta siksi on valinnut erilaisen tien myös Euroopassa? Kysymys kuuluukin: Minkälainen olisi Keskusta tänään jos Kokoomus ei olisi olemassa? Uskon, että Keskusta olisi maan ylivoimaisesti suurin puolue eikä se kuuluisi EU:ssa liberaali- vaan konservatiiviryhmään. Keskusta olisi monessa mielessä tavanomainen Eurooppalainen oikeistopuolue, joka johtaisi Suomea kuten oikeisto Ranskassa johtaa Ranskaa. Nykyisin Kokoomusta äänestävien äänestäisi Keskustaa, jos ei muun takia niin paremman vaihtoehdon puutteessa. Liberaalit äänestäisivät toki siinäkin Rkp:tä, mutta liberaaleja ei tunnetusti ole Kokoomuksessa kuin muutama Arja Samulin. Keskusta peittää osan oikeistolaisuudesta koska on strategisista syistä pysyttävä keskellä ja poikettava Kokoomuksesta.

Mutta Suomi on maa jossa suuri oikeisto on hajanainen ja pienempi vasemmisto johtaa maata. Tämä on harmillista.

Ennen kaikkea näen kuitenkin Keskustan yhteistyökumppanina, jota arvostan sekä siksi mitä te edustatte että siksi miten te asiaanne ajatte.

Onneksi yhtä vanhojen puolueiden, ensi vuotta 100 vuotta juhlivien, Keskustan ja Rkp:n välillä on enemmän yhtymäkohtia kuin vastakohtia. Sitä vastaan tukijamme voivat myös äänestää kielen perusteella eikä meidän tarvitse niinkään kilpailla ideologisesti. Valitan, mutta en näe Keskustassa pienintäkään viitettä kaksikielisyydestä. Te, eli Keskusta myönnättekin verkkosivullanne, että ”maalaisliitto oli suomalaisuusliikkeen perillinen”.

Mutta näen keskustapuolueen ennen kaikkea hyvänä yhteistyökumppanina Rkp:lle. Muistetaan hyvällä mielellä Jan-Magnus Janssonin aikana syntynyttä keskusta yhteistyötä 70-luvulla. Olemme molemmat porvarillisia, poliittiseen keskustaan kuuluvia puolueita jossa maanviljelijöiden vaikutus edelleen on suuri ja meillä on pitkään ollut, ja on tälläkin hetkellä, erittäin sujuva ja syvä yhteistyö. Porvarillisuudesta tulee mieleen tarina edeltäjästäni, Nylands Nationin entisestä kuraattorista, Göran von Bonsdorffista. Göran von Bonsdorff istui raitiovaunussa frakissa menossa osakunnan juhliin. Juoppo tulee sisään ja kysyy, mikä helvetin porvari sinä olet? Von Bonsdorff vastasi, että en ole porvari olen aatelinen. Pienenä puolueena on myös erittäin tärkeätä saada ymmärrystä ja tukea suuremmilta. Ja vaikka sitä on saatu, kysymyksistä riippuen, miltei jokaisesta puolueesta niin sanoisin että Keskustalta on tullut eniten ymmärrystä. Tämä ehkä liittyy siihen, että Keskustallakin on valtaa monessa pienessä kunnassa ja osaatte ajatella myös paikallisesti ja pienessä mittakaavassa.

Yhdistävä tekijä on myös Keskustan ja Rkp:n kansanliikkeen rooli, molemmissa puolueissa on paljon jäseniä. Rkp:n nuorisojärjestössä, Svensk Ungdomissa on enemmän jäseniä kuin Vihreässä liitossa ja Rkp:ssä on viisi kertaa enemmän jäseniä kuin Svensk Ungdomissa. Keskustassa on taas noin 6 – 7 kertaa enemmän jäseniä kuin Rkp:llä. Suhteessa kannatukseen ja kansanedustajien määrään on jäsenmäärä kuitenkin aika lailla samalla tasolla Keskustassa ja Rkp:ssä. Niin sanotut massapuolueet eivät ole Euroopassa kovin tavallisia eikä ne ole yleistymässä, pikimmiten päinvastoin. Keskustan 200.000 jäsenellä irtoaa varmaan paikka suurimpien puolueiden joukossa jopa Euroopan-laajuisesti. Sekä Keskustalla että Rkp:llä on ihan erilainen kosketus tavallisiin ihmisiin, pieniin paikkakuntiin ja arkisiin asioihin suuren jäsenmäärän ansiolla. On syytä kysyä millä tavalla esimerkiksi Vihreä liitto korvaa sen legitimiteettipulan, joka olemattomalla jäsenmäärällä syntyy?

Sekä Rkp:llä että Keskustalla on ollut suuri, ja Keskustan osalta voidaan jopa sanoa ratkaiseva, rooli Suomen historiassa ja kehityksessä. Ja edelleen uskoen Olli Rehnin sanomaan: Vuosina 1918–19 liberaali ja agraarinen keskusta voitti tasavaltataistelun oikeiston monarkiapyrkimyksiä vastaan ja 1930-luvulla keskustavoimien käynnistämä demokratian itsepuolustus esti fasismin nousun Suomessa. Viime vuosikymmeneltä muistetaan miten juuri Keskusta-vetoinen hallitus teki historiaa ja haki EU-jäsenyyttä. Selvää on se, että EU-jäsenyyteen oli pakko saada Keskustan tuki. Siitä huolimatta, että joku muu puolue olisi johtanut hallitusta olisi Keskustan hyväksyntä ollut koko hankkeelle elintärkeä. Hyvä, että Keskusta uskalsi. Keskustaa joskus on pidetty hieman häilyvänä puolueena, mutta olen viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut näkevinäni puolueen, joka uskaltaa päättää vähintään yhtä hyvin kuin mikä muu puolue tahansa.

Olisiko maanviljelijäyhteiskunnasta näin sujuvasti tullut tietoyhteiskunta ilman Keskustaa? En usko. Se on vaatinut elämäntapa- ja asennemuutoksen joka helposti olisi voinut johtaa suurempaan eriarvoisuuteen ja tyytymättömyyteen. Keskusta ja Rkp ovat yhdessä ajaneet ”maallakin pitää olla edellytyksiä asua” – linjaa ja olen varma siitä, että vaihtoehtoa sille ei ole. Se on vastaava asetelma kun se, että jos taloudessa on tilaa kapitalisteille ja mahdollisuus rikastua on kaikilla korkeampi elintaso. Jos maaseudulla on mahdollista viljellä, asua ja viihtyä on kaikilla suomalaisilla parempi elämänlaatu.

Sen lisäksi Keskusta on Rkp:n mielestä oikealla tavalla edistänyt pienyrittäjyyttä, hajasijoittamista, verojen alentamista ja ennen kaikkea monia vaikeita ja välttämättömiä reformeja, myös maanviljelyn osalta.

Yhteenvetona voin siis todeta, että näen Keskustan tärkeänä ja luotettavana yhteistyökumppanina, jossa pienet paikkakunnista ja liberalismista syntyvät erimielisyydet hautautuvat suurien yhteisien porvarillisten ja isänmaallisten linjauksien alle.

Olen valmis vastaanottamaan kritiikkiä ja kysymyksiä. Kiitos!