Suomen Taksiliiton mukaan yli 90 prosenttia asiakkaista on melko tai erittäin tyytyväisiä maamme takseihin. Toisaalta aika moni valittaa hinnoista, jotka kieltämättä ovat aika korkeat. Mutta se ei hirveästi haittaa satunnaisesti taksilla ajavia. Laatu on siis hyvä ja hinta menettelee. Ongelma sen sijaan on ettei taksia saa silloin kun sitä todella tarvitsisi. Tilanne on aivan kestämätön viikonloppuiltoina sekä usein myös ruuhka-aikana Helsingin keskustassa. Jos kysyntää ja luottamusta on sekä maksuvalmiutta riittää, luulisi olevan myös tarjontaa? Jokin on pielessä, kun markkinat eivät toimi. Markkinat pitäisi toimia kysynnän perusteella ja kysynnän kasvun seuraus on hinnan nousu. Olen melko varma, että aika moni lumimyrskyssä jonottava mielellään maksaisi vähän enemmänkin kunhan saisi taksin. Epätasainen kysyntä on tyydytettävissä kuten se tyydytetään monella muullakin alalla. Sehän on selvää ettei taksikysyntää ole tasaista, siksi alalla pitäisi olla osa-aikaisia, tuuraajia ja ekstraväkeä kun on ruuhkaa siten että joka ikinen auto on ajossa. Kun on rauhallista voi sitten muutama auto seistä. Se on paljon pienempi kustannus kuin henkilöstökustannus.

Ongelma on viranomaisten sääntely (taksiluvat), jota tukevat myös nykyiset alalla toimivat, jotka pelkäävät kovempaa kilpailua. Minun on vaikeaa ymmärtää, miksi lupapolitiikka olisi ainoa keino taata laadukkaat taksit. Taksikurssin suorittamista sekä muita vaatimuksia voi ylläpitää ilman lupajärjestelmääkin. Kiinteistövälittäjiltä, pörssimeklareilta ja monilta muilta ammatinharjoittajilta vaaditaan tietynlaista alan ”kurssia” muttei rajoiteta alalle haluavien määrää enkä ole huomannut kenenkään valittavan siitä. Hinnoittelusääntely ei myöskään ole järkevää, rauhallisen päiväsaikaan pitäisi taksin saada halvemmalla (joka on kuitenkin taksiyrittäjälle parempi kuin tolpalla odottaminen). Ruuhka-aikaan pitäisi sitten houkutella lisää takseja ajoon parempien ansioiden toivossa.