Jan D. Oker-Blom

Snellman 200

Utdrag ur mitt tal i Mässcentrum med anledning av att det förflutit 200 år sedan J. V. Snellman föddes. SNELLMAN-SÄÄTIÖ
Puhe 9.2.2006

Arvoisat ministerit, hyvät naiset ja herrat,

On kunnia saada puhua teille tänään, ja niinkin tärkeästä asiasta kun aatteesta.

Rkp:n aate ja linja ovat, kuten muidenkin puolueiden, muuttumassa muuttuvassa maailmassa. Se on mielestäni silti – sekä nyt että tulevaisuudessa – kiteyttävissä kolmeen sanaan; ruotsinkielisyys, liberaalisuus ja isänmaallisuus.

Aloitan kuitenkin puheeni tässä J.V. Snellmanista ja hänen aatteestaan. Merkittävä yliopisto- ja talousvaikuttaja syntyi siis tasan 200 vuotta sitten Tukholmassa ja aloitti uransa toimittajana. Se oli tehokas tapa ajaa fennomaanista sanomaansa. Snellman oli ruotsinkielinen fennomaani, joka varmasti sai kokea jonkinlaista ahdistelua sekä ruotsinkielisten, että suomenkielisten taholta. Ainakin jäi professorin virka kerran saamatta liian radikaalin kielipolitiikan takia.

Snellman ja Rkp yhdistää sitä, että molemmat aina ovat olleet ajan tasalla siitä, miten suuri merkitys kielellä on. Snellman on ollut Rkp:n kanssa samoilla linjoilla myös talouden suhteen. Pitkäjänteisen ja tiukan talouspolitiikan puolustajana, Snellman ajatteli tulevaisuutta. Raha puhuu järkeä kielellä, joka kaikki kansakunnat ymmärtävät. Monipuolisten ansioittensa johdosta ja ennen kaikkea Suomen rahaolojen vakauttajana Snellman on saanut kuvansa enemmän kuin yhteen seteliin.

Entäs miten euro sopii ideologioihimme? Olen vakuuttunut siitä, että kansainvälisyyteen ja vakauteen pyrkivä Snellman olisi ollut EU:n ja euron kannattaja, vaikka olikin Suomen alkuperäisen markan voimakkaimpia puolustajia. Rkp oli myös ensimmäisiä tahoja, puolueita tai ryhmittymiä EU:n ja euron liittymisen puolesta.

Suomalaistuminen onnistui hyvin pitkälle, Suomesta tuli suomenkielinen maa, mutta säilytti onneksi myös monimuotoisuutensa.

Suomalaistumisen lisäksi myös esimerkiksi naisten asema yhteiskunnassa on asia, jossa Snellmanin linja ja Rkp:n linja ovat poikenneet vahvasti. Sen enempää kritisoimatta Snellmania voin vain todeta, että Rkp:n perusajatuksiin on aina kuulunut tasavertaisuus riippumatta äidinkielestä, sukupuolesta ja kaikesta muustakin – jo Snellmanin aikaan.

Sfp blev ett brett parti med en framsynt hållning, som talade för ekonomiska och sociala frågor samt liberala värderingar. Partiet lyckades attrahera de flesta i Svenskfinland – det tydligaste undantaget blev just arbetarklassen.

Ehkä työväen poisjäänti johtui siitä, että katsottiin Rkp:n olevan yrittäjien asialla – kuten se on ollutkin. Mutta se ei tarkoita työväen etujen vastustamista – lähinnä päinvastoin! On myös tärkeää kiinnittää huomio siihen, etteivät yritysystävällinen ja yrittäjäystävällinen politiikka välttämättä ole sama asia. Suuryritysten lähtökohdat ovat täysin eri kuin pienyritysten. Yritysystävällinen politiikka luo edellytyksiä yritysten menestykselle. Yrittäjäystävällinen politiikka on omiaan luomaan turvaa ja hyvinvointia niille ihmisille, jotka toimivat yksityisyrittäjinä.

Yrittämisen kiinnostavuutta tulee nostaa ja yritystoiminnan tärkeää roolia työllistävänä tekijänä tulee arvostaa aiempaa enemmän.

Självständigheten var naturligtvis från början en utgångspunkt i allt. På finskt håll ifrågasätter man ibland Sfp:s fosterländskhet.

Rkp:n suurin tehtävä on ehkä muistuttaa siitä, että tässä maassa on vain yksi kansa, mutta kaksi kieltä. Isänmaallisuus on perusarvo.

Istun itse työryhmässä, jonka tehtävänä on kirjoittaa Rkp:n uutta (tai lähinnä päivittää vanhaa) puolueohjelmaa 100 vuoden kunniaksi. Se tulee tietenkin olemaan päälinjauksiltaan hyvin pitkälle nykyisen puolueohjelman mukainen. Siellä huomataan kuitenkin tiettyjä tärkeitä suuntauksien muutoksia. Yksi keskeinen muutos on nykyisten vähemmistöjen, kieliryhmien ja erilaisten kulttuurien huomioiminen eri – ja paremmalla – tavalla. Kaksikielisten ryhmä on tässä erittäin keskeinen. Tässä on mahdollista se harvinainen asetelma, missä kaikki voittavat. Ruotsinkieliset voittavat puolueen laajentaessa uusille alueilla ja jopa kasvaessa. Kaksikieliset voittavat uuden vaihtoehdon myötä ja puhtaasti suomenkieliset voittavat vastakkaisuuksien vähentyessä. Viimeiseksi myös puolue itse voittaisi luonnollisen äänestäjäryhmän kasvaessa. Lopuksi voi vielä todeta, että järkeviä vaihtoehtoja ei ole joten luulisi asian helpoksi.

Kiitos!